Melkein näen kuvaa katsoessa isän kädet työhelemässä. 
Esineiden muodot ja käyttötarkoitus ovat niin monella tavalla miehisiä ja samalla kauniita.
Tarkoitettu työstämään kovia materiaaleja, tunkeutumaan, kaivamaan, vääntämään, läpäisemään, taivuttamaan. 
Mietin tätä kaikkea myös symbolisesti, kykynä valloittaa uusia alueita, tutkia, olla utelias - porautua, kaivautua.
Myös haluna opetella, harjoitella ja oppia.
Nauttia omasta kyvykkyydestä ja taidosta. 
Haltioitua ja innostua muodon ja hahmon antamisesta, tekemisestä. 
Näitä muotoja ja hahmoja me annamme nyt omilla tavoillamme. 
Ja sitten kaikkien näiden miehisten työkalujen seassa rasia.
Säilyttämiseen. Sisään sulkemiseen. 
Sokeripaloja varten. 
Ei välttämätöntä, nautinnollista, valkoista, suuhun huulille laitettavaa.
Tulee mieleen maitoa täynnä oleva rinta. 
Ehkä siksi koska minulla nyt mielessä aktiivisena,
miten imeminen suo vauvalle sietämättömän siedettäväksi ja mahdollistaa koostumisen ja
tyyntymisen sekä mielihyvän jatkuvasti heräävissä nälän ja muun pahan olon myrskyissä.
Muistan eleen, miten isä laittoi sokeripalan huulille ja hörppäsi kahvia
- nautinto jo omassa hallinnassa!